pelaguu.blogspot.com

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Kyläselän asuinkenttä - Metsälappalaispäivien tutustumiskohde

Metsälappalaispäivien toisena päivänä, eli sunnuntaina, käytiin tutustumassa kahteen eri kohteeseen Savukosken Sompion alueella. Ensimmäisenä esittelen ja kerron teille toisesta tutustumiskohteestamme, Kyläselän asuinkentästä, Sompion alueen metsälappalaisten viimeisestä talvikylästä. Kyläselän asuinkenttä on Museoviraston suojelema ja paikalla on opastekyltti. Asuinkenttä eli siida sijaitsee Savukosken Tanhuasta Lokantietä (tie 9673) 12 km pohjoiseen, Lokkaan päin.

Olipas mielenkiintoista käydä tutustumassa opastetulla kierroksella Kyläselän asuinkenttään. Ei sitä ole osannut ajatella mikä rikkaus meillä onkaan tuolla metsissä. Ja niin ihmeellistä. Kyläselän asuinkenttä on laaja alue, alueella on saattanut asua kodissaan parikin kymmentä perhettä. Asumuksenaan siis kota. Ja niissä on asuttu nimenomaan talvella ja kesäksi on vaellettu järvien rannoille kalastamaan, kauimpaisena muistan esittelystä Kemijärven. Puolinomadina Sompion metsälappalaiset vaelsivat kesä- ja talvipaikkojen välillä.

Sompion metsälappalaisten tärkein ravinnonlähde 1600 -luvulla lienee ollut peuranliha. Peuroja on pyydetty mm. käyttämällä poroa houkuttimena. Kyläselän asuinkenttään oli suunnitteilla aikanaan myös kirkko. Mutta jotain kävi ja nykyisenään se muistini mukaan esittelystä se on sittemmin pystytetty Sodankylään.

Metsälappalaisten ja heidän perheenjäsenten pääasiallinen tehtävä oli jokapäiväisen ruuan hankkiminen. Vapaa-aikaa ja vapaa-ajan harrastuksia ei tietenkään ollut. Ravinto hankittiin luontaistaloudesta metsästämällä metsäpeuroja, muuta riistaa ja turkiseläimiä sekä kalastuksesta, joskin viimeistään 1600 luvulla metsälappalaisilla on ollut jonkin verran lehmiä ja lampaita. Viljan viljelyä ei juurikaan tunnettu. Taistelu elämästä ja kuolemasta oli ankaraa, eikä käräjöinniltäkään vältytty. Kalastus- ja metsästysoikeuksiin liittyvistä riidoista löytyy paljon mainintoja. Varsinkin kun uudisasukkaiden määrä kasvoi, riidat alkuperäisväestön ja tulokkaiden kesken lisääntyivät, mutta ne loppuivat lähes kokonaan 1700 –luvun alkupuolella.
Sallassa on ollut varsin yleisesti käsitys, että alkuperäiset metsälappalaiset suvut väistyivät uudisasukkaiden tieltä ja muuttivat joko pohjoiseen tai Venäjälle. Näin ei tosiasiassa ole käynyt kuin hyvin vähäisessä määrin. Metsälappalaiset omaksuivat hyvin nopeasti uudisasukkaiden viljelystavat ja heidän elinkeinojen painopiste muuttui luontaistaloudesta karjankasvatukseen ja viljan viljelyyn. Avioliitot uudisasukkaiden ja alkuperäisten lappalaisten kanssa yleistyivät. Poronhoito tuli kaikkien sallalaisten merkittäväksi tulonlähteeksi vasta 1800 –luvun puolessa välissä. " -http://www.sallawiki.fi/wiki/Juhlapuheet - Lainaus Pekka Lassilan Itsenäisyypäivän juhlapuheesta 6.12.2012

Kuvia Kylänselän asuinkentästä. Joku ehkä saattaa ajatella, että pelkkää metsää vain on kuvannut, kun ei näihin nyt oikein saanut näkymään niitä uuneja sun muita, mutta jos näistä jotakin selviäisi.




Alueen yksi uuneista. Kiviä sammaleen alla.



Alueella kasvava heinä kertoo siitä, että alueella on ollut asutusta. Mutta alueella on myös paljon muunlaistakin maastoa, ei pelkästään heinää. Kävellessäni alueella tuntuu kuin jalan alla olisi kiviä, alusta tuntuu kovalta. Olisikohan se  vain tallautunut sitten niin kovaksi kun pienellä alalla on ollut paljon asutusta.



Uunin pohjaa. Kiviä näkyy.



Asuinkenttää.



Alueella kasvoi vanamoa.



Tämä esine oli löytynyt, vain kaksi päivää ennen meidän vierailua, asuinkentän 
yhden uunin päältä sammaleen alta. Emme tiedä, eikä löytäjäkään tiennyt mikä se on. Sitä arvuuteltiin että liittyisikö jotenkin uuniin.
Toki siis tiedämme noitarummun, mutta noitarummun päällä oleva rauta, mikä se on?


Asuinkentän vanha kuusi.



Kuusi verrattuna pieneen puuhuun.


Asuinkenttää



Kävimme myös kävelemässä esi-äitiemme, kuten Kyläselän asuinkentän esittelijä Leena Pyhäjärvi asian mainitsi, jalanjäljissä Seitajärvellä, jonne oli asuinkentästä matkaa 150metriä ja josta esi-äidit ovat hakeneet vettä. Valitettavasti siitäkään järvestä ei ole nyt kuvaa, koska vastassamme, kuljettuamme 150 metriä, oli jänkä ja Seitajärvi vain pikkuisen pilkisti jängän takaa.


Lisäksi me poikkesimme päivän päätteeksi esittelyjen jälkeen Lokan tekojärven rannassa. Lokan tekojärvi oli Kyläselän asuinkentästä enää n.20 km päässä, niin päätimme poiketa. Vierailu Lokassa ei kuulunut enää metsälappalaispäivien tutustumiskäynteihin, vaan oli ns. ihan "omatoimimatka".


Lokan tekojärvi, Lokan kylässä



Lisään vielä tuohon edelliseen postaukseen, Metsälappalaispäivät Savukoskella, että esillä oli paljon muutakin kuin vain postauksessa mainitsemani asiat. Siellä oli muutama torimyyjä, aiheeseen liittyviä työnäytöksiä, arvontaa ja esillä oli myös poropulkkia eli ahkioita, poron vetämiä ahkioita ja vanhoja valokuvia. Lisäksi siellä arvuuteltiin Tossu-Houkan, Tossu-Houkka oli vanha poromies, en muista oikeaa nimeä, mutta Tossu-Houkka on siis lempinimi, mikä on mielestäni yleistä vielä tänäkin päivänä että poromiehillä on lempinimiä, joita käytetään oikean nimen sijaan, suopungin pituutta. Ko. suopunkia ei oltu avattu sitten 1960-luvun. Ja nyt se sitten avattiin päivän päätteeksi ja mitattiin ja mitan oikein arvannut sai palkinnon ja kaikkien muidenkin osallistujien kesken arvottiin käsityöaiheisia palkintoja. Lauantaipäivän päätteeksi suopunki avattiin ja se oli 34,8m pitkä. Minä arvasin 34 m, mutta joku muu oli arvannut vielä lähemmäs ja palkinto ei osunnut tällä kertaa minun kohdalle. Edelliseen Metsälappalaispäivät Savukoskella -postaukseen pääset tästä linkistä.

Metsälappalaispäivien anti jatkuu vielä yhden postauksen verran, sitten myöhemmin.

3 kommenttia:

  1. Mukava kuulla! Itseäni varsinkin kiinnostaa kun asuu alueella jolla on ollut metsälappalaisia. Jännää miettiä minkäänlaista elämä on ollut ennen.

    VastaaPoista

Kommenttisi on minulle tärkeä! Kiitän sydämestäni, että kommentoit! ♥ ♥ ♥