pelaguu.blogspot.com

perjantai 20. lokakuuta 2017

Lunta ja kuuraa

Alkuviikosta satoi hennon kerroksen lunta illan aikana ja oli säilynyt vielä aamuun, nyt se on jo sulannut pois ja satanut uuttakin lunta jo hitusen. Ei aivan päästy ensilumen viralliseen mittaan tässä kirkonkylällä, mutta Naruskalla mitattiin muistaakseni 19cm. Että lyhyt oli taas Suomen kesä ja talvi on vahvasti tulossa nurkan takana, mikä ei ilahduta kyllä yhtään. Mutta myönnetään. Joulussa on jo minun ajatukset, ja siitä kun selvitään ja tästä alkutalven ja syksyn pimeästä jaksosta niin ollaan taas voiton puolella ja kohti valoa mennään. Yleensä ne tahtovat jo tähän aikaan ajatukset sinne jouluun kääntyä, vaikka en jouluihminen yhtään olekaan. Mutta kun on pikkuisia täditettäviä, niin täytyy niille ostaa lahjoja, pukea kotia jouluun ja tehdä jouluruokia sitten kun sen aika on.

Kun kesä vaihtui syksyyn niin samalla aurinko heitti näkymästä. Tuli kaamos. Vaikka virallisestihan se ei vielä syksyllä ala. Mutta kyllä se syksy otti auringon meiltä pois ja toi tilalle jonkin verran vesisateita. Tänä aamuna oli tämän syksyn eka kuura-aamu, tai no ihan hentonen sellanen. Nurmikko tuntui jalan alta kohmeiselta. Kukkavarret olivat kuorruttuneet jo hentoon lumisadekuorrutukseen.

Luin uutisista, että Etelä-Suomessa on nautittu vielä lämpimistäkin keleistä, kyllä ne täällä ovat enää muisto vain.

Tämä seuraava kuva on alkuviikolta. Nyt on satanut uutta lunta ja piha on saman näköinen kyllä nytkin.



Lunta maassa ja pelargonioissa kukat.
En raskinut heittää pihan syyssiivouksessa pelargonioita pois, kun kukkivat niin komeasti, joten jätin ne vielä ulos ja siinähän ne vielä säilyttävät kukkansa oman aikansa.



Tämäkin kuva vielä siltä päivältä kun lunta oli jo maassa.


Tämä seuraava kuva tältä aamulta.



Hyvää viikonloppua kaikille!

lauantai 7. lokakuuta 2017

Syystervehdys

Flunssa pitää vielä vähän otteessaan, aivan täysin en ole vielä tervehtynyt, mutta paljonkin parempi jo, yksittää vielä ja ääni on painoksissa joskus ja syksyn kiireet ovat alkamassa, joten tulin välissä kirjoittelemaan, että pientä taukoa saattaa aika ajoin ilmetä, kun ei ehdi tai kykene mihinkään retkeilyhommiin tällä hetkellä tai vieläkään oikeastaan. Ja ei oikeastaan ole aina mistä postailla. Ja kyllähän se pysäyttää kun täällä meidän lähellä katosi se 70.nen pariskunta tässä aika lähellä Kemihaarassa. Mieheni kuuluu alueen Vapepaan, etsintöihin ei enää sitten tällä kertaa enää tarvinutkaan lähteä kun uusia johtolankoja löydettiin ja lopulta pariskunnan mies sitten löydettiinkin läheltä näitä löytyneitä vaatteita, eli sitä johtolankaa ja valitettavasti mies oli menehtynyt. Poliisii epäili hypotermiaa, Vapepa oli mukana etsinnöissä, mutta sen enempää en halua siitä tässä alettavan keskustella. Mutta sitä vain, että se pysäyttää, kovin kauaksi ei itse uskalla kyllä lähteä, täytyy liikkua hyvissä retkeilyvarusteissa ja miettiä mihin omat voimavarat riittävät ja retkeillä sen mukaan.

Pihan syystyöt ovat vielä hieman vaiheessa, jotain jo teimmekin, vietiin lehtiä ja roskia paikalliselle hyötyjäteasemalle, jos ei muuta ilmau, niin kanerva-asetelmiakin olisi tehtävä vielä tälle syksyä. Mutta näyttää siltä että teen ne sitten kun aikataulut sallii.
Ja postailen niistä ehkä sitten myöhemmin. Pelargoniat kukkii vielä komeasti, niin en raskinut niitä vielä nakata pois. Vielä olisi ikkunan pesuakin ja verhojen ompelua vielä syksyksi keittiöön.


Äidilleni jo vuosia sitten antamani
äitienpäiväruusu kukkii vielä! 


Ihanaa ja värikästä syksyn jatkoa ja hyvää viikonloppua kaikille blogini lukijoille!

perjantai 29. syyskuuta 2017

Joen ruskaa

Viime sunnuntaina, silloin kun flunssa jo yritteli tulla, poikkesimme katsomaan mökkikylämme ruskaa. Tätä jokea en kyllästy kuvaamaan, se on kaunis minä vain vuoden aikana, ja juuri nämä joen kohdat. Mökkikylällemme ei ole pitkäkään matka meiltä.








Samalla poikkesin Onkamojärven näköalapaikalla.



Näköalapaikalla on penkit ja pöytä.



Onkamojärvi.

Pilvet roikkuvat niin alhaalla, että Vanhoja rajan taakse jääneitä Sallatuntureita ei näy, hahmo vain.




Hyvää viikonloppua kaikille!

tiistai 26. syyskuuta 2017

Syksyn ruskaa ilta-lenkin varrelta ja kotipihalta

Syysflunssan kourissa tulin kirjoittelemaan meille saapuneesta ruskasta. On ollut muita kiireitä niin ei ole ehtinyt ruskaretkille kovin kauas ja sattuneesta syystä taitaa tulevan viikonlopun retkihaaveetkin jäädä nyt toiseen kertaan. Ruska on jo varmaan ehtinyt suurimmalta osilta ohin kun olen parantunut tai sitten alkaa jo muut syyskiireet kun olen tervehtynyt. Mutta ei heitetä vielä kirvestä kaivoon, jospa minä tästä vielä parantuisin ja pääsisin luontoon pikkuisen vaeltamaan.

Nyt olen kuitenkin liikkunut lähiluonnossa, ennen tätä flunssaa, ja kuvannut jonkin verran iltalenkkipolun varrella luontoa, nämä kuvat sieltä. Lenkkipoluthan meillä lähtee ihan talon takaa ja joka aamu ja ilta siellä aina pikku mutkat käydään, milloin mistäkin kautta.


Känkkyrä puu



Tämä on ollu aika pitkälle tämän syksyn kuva, pilvistä pilvistä pilvistä. Joka päivä pilviä, aurinko ei ole näyttäny, ku joskus ehkä sekunnin päivän aikana. Ja sumun häkärää, ja sellaista sumua tihkua melkein kokoajan.



Sallatunturit näkyvät nyt hyvin kun tästä on hakattu metsää

(Iso pyhätunturi ja pikku pyhätunturi)




Junginlammella oli juuri muutamia päiviä ennen tätä kuvan ottamista kaksi joutsenta, silloin kun joutsenet olivat siellä, ei ollut kameraa mukana.
Junginlammesta saa kauniimman kuvan vastarannalta, mutta nyt näin.



Tämä vanha pyörä löytyi mummilan metsästä.




Kotipihallakin riittää vielä touhuiltavaa. Olen kuitenkin saanut istutettua jo tulppaanit ja narsissit. Sitten otin kolme koivuangervoa pois villiniityn kulmasta kun eivät ne olleet hyvät siinä ja istutin siihen Ilo-ruusun taimen. Nyt minulla olisi sitten kolme koivuangervon tainta myynnissä, voidaan katsoa joku sopiva pakettihinta niille tai voin laittaa yksittäisenkin taimen tulemaan, ovat vielä aika pieniä ja jotain pari kolme vuotta ovat maassa olleet. Niin, mietin, että voisko ne postittaa? :D Nyt ne kuitenkin ovat myynnissä ja hinnaksi ajattelin 7e/kpl, ostin ne 10e/kpl.

Odotus palkitaan. Lilja on alkanut kukkimaan. Kaunis! 

Postasin aiemmin siitä, että se lilja oli nupulla ja nyt se nuppu on sitten auennut. Ja kerroin myös siitä että olen luullut, että nämä liljat ei talvehdi ja en ottanut niitä viime syksynä pois laatikosta, sieltä ne ihmeekseni nousivat nyt keväällä. Nyt täytyy varmaan siirtää ne siitä penkkiin, lähtevät jos lähtevät, yksikin kukka kaunis. Täytyisi leikata maljakkoon, että ehtii aueta loputkin nuput.
 Vielä se ehti yhden nupun aukaista. 
Vielä riittää pihassa syystöitä, ostin kanervia niin ne täytyisi mm. istuttaa.



Tässä tulppaanit ja narssisseja kaksi pussia,
nämät istutin maahan nyt syyskuussa. Parempi ajoissa meillä, ku 
sitten jäiseen maahan, sitäkin kun on tapahtunut,
mutta siihen en aatellu nyt alkaa.
Sitten saa taas keväällä harmitella kun en taaskaan panostanut
tulppuihin. Mutta ei tiedä minkälainen myyrävuosi tulee, niin epäilen 
vähän, että miten nämä taas nousee.
Minä vaan aina ihailen, joka kevät Kuusamossa yhden talon pihassa kun siinä
on niin kauniit tulppaani- ja narsissipenkit, että ei ne paljoa vaadi.
Suunnilleen tämän värisiä ne tulput siinäkin hienossa penkissä on.



Syyskuun viimeinen viikko! Päivä vain lyhenee taas lyhenemistään. Toivotaan vielä lämpöisää loppusyksyä. Hyvää uutta syksyistä viikkoa kaikille!

tiistai 19. syyskuuta 2017

Luonnosta hyvinvointia - ruskan sylissä

Menneenä viikonloppuna Kemijärven Oinaan kylässä, Oinaan vanhassa kyläkoulussa, järjestettiin Luonnosta hyvinvointia -tapahtuma. Tapahtumassa oli luentoja luonnon ja luonnon antimien terveysvaikutuksista, patikointia koiran kanssa, myyjäiset, esityksiä, tarjolla oli myös kaikenlaisia ruokia hauesta ja paikalla oli myös itse eräkokki Markus Maulavirta.

Myyjäisistä ostin pienen purkin pihkavoidetta, itse tehtyä. Pihkavoide on kyllä hyvää mihin vain haavaan. Esim. jos sormen kynnen vierestä aukeaa iho, niin siihen hyvää, laastari vain päälle ja sitten myös varpaan kynnen viereen tulee laitettua, jos on kipeä ja sanovat, että jos on tikku mennyt sormeen, niin kun laittaa pihkavoidetta niin se tikku lähteepi pois siitä sormesta. Ostettiin myös haukipiirakat mieheen ja naiseen, olipas herkullista. Se oli tehty kuoreen ja siinä oli myös jotain ryynejä ja lisäksi tillikastiketta. Arvelin, että ne haukijutut, kuten haukiburgeri oli Markus Maulavirran tekemiä, niin pitihän se maistaa, en ole ihan varma asiasta. Mutta Kemijärvi on alkanut nyt markkinoida haukea muutenkin. Kai niillä oli muistini mukaan myös ihan Haukipäivät -tapahtuma kesän korvalla.

Sää ei aivan suosinut kumpanakaan viikonlopun päivänä. Eikä oikein koko syyskuussa, pilvistä joka päivä ja sumutihkua. Me kävimme tapahtumassa lauantaina. Lauantaiaamuna taisi sadella vähän vettäkin, mutta itse tapahtuman aikana emme huomanneet vesipisaroja. Kaikin puolin muuten sää kelpas kyllä mulle, vaikka olikin vähän kylmä ja syksyinen sää, niin ei se haitannut tunnelmaa. Uskallan myös väittää, että meillä on aika komea ruska suopursuruostetaudista huolimatta. Käytiin nimittäin katsomassa Oinaan vanhaa kyläkoulua ja Kemijokea vähän eri vinkkelista, hyppäsimme katamaraanin kyytiin ja kävimme puolen tunnin lenkin ajelulla pitkin Kemijokea. Kemijoki on Suomen pisin joki, se on 550km pitkä. Joki laskee Kemijärven ja Rovaniemen kautta Pohjanlahteen Kemin ja Keminmaan rajalla. Katamaarikuskimme tiesi, koska hän järjestää kalastusmatkoja Kemijoella Kemijärven päässä, että Kemijoki on kalaisa joki.










Oinaan koulu vasemmalla ja oikealla M/S Ahti.

Tällä kuvalla osallistuin myös Kemijärvi kuvina -kilpailuun. Kilpailukuvia voit käydä äänestämässä tai vaikka lähettää oman kuvan osoitteessa promo.meltwater.fi.
Kilpailuun lähetetään siis vain kuvia Kemijärvestä.

Ehkä olisi voinut väriä hieman lisätä mutta menköön.



Katamaraani alus.



Oinaan vanhalle kyläkoululle, jossa Luonnosta hyvinvointia -tapahtuma järjestettiin oli mahdollisuus tulla myös M/S Ahdilla, pienellä laivalla, aina Kemijärveltä Oinaan kylälle asti. Tapahtumaan pääsi myös lautalla (kuvassa taustalla siintävältä) vastarannalta Tapionniemestä.




Oinaan vanha kyläkoulu. Oinaan koulurakennus on Kemijärven vanhin. 
Se täytti 100 vuotta vuonna 2013. Ja on nykyisin kyläseuran omistuksessa ja käytössä.



Latoja. Täällä oli Hoitava äänimatka -konsertti.



Aittoja, näissä oli tarjolla hierontaa ja avoimen oven takana keittoa.



Oinaan koulua sisältä käsin.




Ja vähän ulkoa.



Katamaarani ajelun ja koulurakennuksiin tutustumisen jälkeen hiljennyin ladon suojiin kuuntelemaan Hoitava äänimatka -konserttia, joka soitettiin erilaisilla äänimaljoilla ja kahdella erilaisella kongilla. Konsertin piti Mion Wuosha ja hän kertoi, että 70% meistä ihmisistä on vettä ja musiikki saa aikaan värähtelyä sisällämme. Mion pyysi meitä kaikkia pistämään silmät kiinni konsertin ajaksi ja hiljentymään ja kääntymään sisäänpäin, huomioimaan vaan omia ajatuksia ja kehotuntemuksia. Äänimatka oli voimaannuttava! Sattuneesta syystä en ottanut konsertista tai soittimista kuvia.



Otin tämän yhden kuvan ennen konsertin alkua, "uni"siepparista.



Konsertin jälkeen ostettiin haukipiirakat ja syötyämme ne, koitti kotimatkan aika.



Haukipiirakka




Ihanaa syyskuun loppua kaikille! Syyskuu on mennyt valtavan äkkiä ja ruskaakaan juuri ole ehtinyt huomaamaan, mutta parhaillaan se on täydessä loistossaan. Nyt olisi vain ehdittävä vielä retkille ennen ruskan pois haihtumista.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Maailman herkullisimman mustikkapiirakan metsästys

Se on taas se aika käsillä, että mustikkapiirakkaa pyöräytellään, jos pyöräytellään, yhessä jos toisessakin huushollissa. Niinhän se minäkin, tuoreina marjat parhaita! Tein siis viime syksynä aivan taivaallisen hyvää mustikkapiirakkaa ja nyt kun olisin tehnyt sitä taas, niin ei reseptiä mistä ottaa. Siinä oli murupiirakan tapainen pinta, mutta muistini mukaan se oli tehty pellille tai uunivuoalle. Olen tänä syksynä kokeillut nyt kahta löytämääni mustikkapiirakan ohjetta ja se ei ole kumpikaan niistä. Eikä se mielestäni ole sellainen vuoan pohjalle paineltava versio.. Hmm, olenkohan sittenkin väärässä?! Tätä Yhteishyvässä ollutta helppoa mustikkapiirakkaa tein kuitenkin tänään. Ei ole ainakaan puutetta siitä, ettei olisi kohonnut. Pieni vuoka, suuri määrä munia. Eikä se siis ollut tämäkään. Jos sinulla on vinkata jokin hyvä tämän kuuloinen mustikkapiirakkaresepti, niin laitappas kommentteihin, että saan kokeilla taas jotain uutta ja herkullista!

Eipäs olekaan muuten pitkään aikaan tullut laitettua tänne mitään hyviä reseptejä, olen nautiskellut niistä vain itsekseni, no ei vain, aikaa ei ole ollut niitä tänne laitella, leiponut kyllä olen. Nii'in, mihinhän lie tuo kaikki aika katoaa? Kiirettä pitelee, hyvä niin!

Jos haluat tehdä ihan perus mustikkapiirakkaa, ilman kommervenkkejä, niin tässä on hyvä ohje siihen!


Helppo mustikkapiirakka





4kananmunaa

3 dlsokeria

7 dlvehnäjauhoja

3 tlleivinjauhetta

1 rklvaniljasokeria

200 gsulatettua margariinia

2 dlmaitoa

200 g(4-5 dl) mustikoita

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon kevyesti sekoittaen vuorotellen keskenään sekoitettuja kuivia aineita, margariinisulaa ja maitoa. Sekoita tasaiseksi.

Vuoraa leivinpaperilla noin 25 x 35 sentin kokoinen uunivuoka. Sekoita puolet mustikoista taikinan joukkoon ja valuta taikina tasaisesti vuoan pohjalle. Ripottele pinnalle loput mustikat.

Kypsennä piirakkaa 200-asteessa uunin alatasossa 30–35 minuuttia. Anna jäähtyä hetken aikaa ennen vuoan irrottamista.





Marjavuosi muuten näyttää ihan kohtuulliselta. Tuoreita mustikoita on saanut ihan kivasti, mutta aina tietenkin toivoisi enemmän, tahtovat olla vähän huonoja, ja mustikoita on paikoin, ja paikoin niitä ei sitten taas ole. Hilla vuosi oli Lapissa aivan ilmiömäinen! Monta vuotta on nyt jäänyt, että on saanut vain maistella, mutta tänä vuonna sai ihan kunnolla pakkaseen, että saa talvisyännä sitten syyä. Puolukat kypsyy. Sieniäkin nousee.

Lämpöisää syyskesän viikonloppua kaikille mustikkapiirakka rohmuille ja muillekin! Herkkureseptejä odottelemisiin!


tiistai 29. elokuuta 2017

Kesää omassa puutarhassa

Kesä on vilistänyt ohi vauhdilla! Touhua on riittänyt, niin ei ole oikein ehtinyt puutarhaakaan hoitaa. Tuntuupi, että ennenko kesä ehti edes alkaa niin se jo loppui, kun meillä se alkoi muutenkin niin myöhään. Ja nyt on jo ihan selvästi syksyn merkkejä ilmassa. Mutta onneksi, tai harmillisesti olen saanut uutisistakin lukea että, etelässä ei ollut kovin paljoa hellepäiviä tänä kesänä, mutta meillä riitti hellepäiviä ihan mukavasti. Tuntuuko teistäkin ehkä siltä että kesä meni äkkiä? Veikkaan että se oli vain meillä pohjosessa, kun kesä ei kerenny kunnolla alkaakaan.

Omassa puutarhassa ei paljoa oikeastaan vielä perennoja kuki, mutta joitakin. Ja sitä olen yrittänyt paikkailla vähän kesäkukilla ja minullahan oli se arvontakin keväällä siihen liittyen. Aiheena arvonnassa oli, että piti ehdottaa jotain kesäkukkaistutuksia puutarhaani ja niistä sitten poimin parhaat ideat. No, toki minä sieltä poiminkin parhaat ideat, mutta osa sitten lopulta ylitti minun kesäkukkabudjetin niin ne jäi sitten hankkimatta. Mutta toki sitten valitsin varakukan, ja valitsin lumihiutaleen yhdeksi kukaksi. Mutta tämä onkin sitten surullisemman kuuloinen tarina kokonaisuudessaan tämä koko tämän vuoden kesäkukkahankinnat, ne meni lopulta melkolailla mönkään. Kaikki odottivat upeita luomuksia, mutta tällä kertaa valitettavasti joudutte pettymään. Ehkä ensi kesänä sitten. Jos kesä tulisi sitten aikaisemmin tai jotenkin edes oikiaan aikaan.

No miten ne kesäkukkaostokset nyt sitten menikään?
No ensinnäkin ne lumihiutaleet kuoleusi, jotenkin ihan kummallisella tavalla, kastelin niitä kyllä, no silloin tällöin.., joten jouduin ostamaan tilalle valkoista annansilmää alennusmyynnistä, kun muuta sopivaa ei oikeastaan enää ollut. Ostin myös salkoruusun kun vaikutti kivalta, ja kauniilta, mutta ei se oikein sitten ollutkaan hyvä terassin puulaatikossa. Sitten ostin auringonkukan marketista kun oli tarjouksessa, niin sekään ei kukkinut, ehkä olisi pitänyt olla auringossa. Pietin sitä koko kesän etupihalla, johon ei aurinko oikein paista, niin se vaan piti sitkeästi nuppunsa supussa. Sitten ostin myös tuoksupielusta lisäkkeeksi pelargonian ja muiden kanssa niin ei sekään minusta oikein valloittanut. Ja joo olen kastellut aina kerran viikossa kaikki kukat lantavedellä. Pelargoniat ovat ainoat jotka ovat komeasti kesäkukista kukassa ja ovat kukkineet koko kesän. Voittamani petunia-amppelit kukkivat myös aluksi ihan kivasti, toiseen vain tuli jokin ötökkä ja myrkytyksestä huolimatta se kuoleusi pois. Ja lopulta sitten en oikeastaan löytänyt amppeleille sopivaa paikkaa niin, kaikessa kiireessä niistä jäi ottamatta kuvat, ja nyt ne ovat jo kuolleet.
Suurimman osan kukista ostin Pesiölän puutarhasta, Taivalkoskelta, missä vierailimme alkukesästä.



Yksi, pelargonioiden lisäksi, onnistuneista kesäkukista oli etupihan neilikka, koko kesän varjossa ja vähällä kastellulla, on kukkinut monin erivärisin kukin.




Etupihalle ostin auringonkukan kylkeen syysasterin nyt loppukesällä.



Yksi onnistuneista kesäkukista oli valkoinen annansilmä. Se kukkii kivasti vieläkin.



Pelargoniat mummon akkunalla. Ihan omalla ikkunalla.
Ostin heräteostoksena läheisestä ruokakaupasta kun olivat alkukesästä tarjouksessa.
Nämä ovat kukkineet kiitollisesti koko kesän. Tämä kuva tältä päivältä.




Vielä yksi kuva kesäterassin pelargonia tänään.


Tämän asetelman muistatte varmaan juhannustoivotus-postauksesta.
Suomi100-hengessä petunioita ja kesäleimua. Tätä väriyhdistelmää olisi
varmaan saanut olla enemmänkin tänä kesänä. Mutta aina se tahtoo olla, että pinkkiin 
kallistuu mulla tuo kesäkukkien valinta. Nämä olivat myös kiitollisia kukkijoita, 
vieläkin kukkivat.



Liljoja odottelen, että ehtisivät vielä aueta, ovat nyt nupulla. Näilläkin on sellainen tarina, että en ole ottanut niitä viime syksynä pois tästä puulaatikosta, ne ovat talvehtineet siellä ja pitäisi kai olla sellaisia, että pitää talvettaa kellarissa ja esikasvattaa. Mutta kesällä koin hämmästyksen kun laatikosta alkoi nousemaan liljoja. Tosin yhdessä varressa on vain nuppuja.




Perennoista.

Peurankello kukkii. On vain vähän mokoma, kun on levinnyt vähän joka paikkaan.
Sekin ehkä tekee vähän epäsiistiksi puutarhan.



Päivänlilja kukkii ensi kertaa tänä kesänä. Olen saanut sen fb.kirppikseltä, aikanaan.
Haluaisin vain sellaista jossa ei ole seassa mitään. Tämän mukana taisi tulla peurankelloa.



Päivänkakkaroitakin on eksynyt penkkiin.



Tätä tarha-alpia minä odotan, että alkaa "leviämään" ja koitan sitten pärjätä sen kanssa. Olen kyllä saanut siitä jo haukut naapurin emännältä, mutta odottelen. Se on vielä aika pieni ja ei ole vielä lähteny leviämään.


Poimulehteen näyttää tulleen jokin ötökkä, lehdet ovat kauttaaltaan ruskeat. Ei se kuolleeltakaan näytä, mutta ötököiden valtaamalta. En tiedä onko peli jo menetetty vuosiksi ja että, se pitäisi kaivaa pois koko penkistä vai mitä lie sille tekisin. Pihatataripehkotkin kukoistavat. Ensi kesänä jos jaksaisi myrkyttää ne pois. Naapurinemäntä oli samaamieltä.


Lopuksi vielä kuva takapihan kesäterassista.
Mietin, että kehtaako tätä laittaakaan. Koska tästä näkee, että ei ole ollu tänä kesänä aikaa laittaa kesäterassia. Minulla oli kaikenlaisia suunnitelmia, tai lähinnä olisi ollut ompelujuttuja ja uutta kangasjuttua kesäterassiin, mutta ei ole ollu aikaa tehä. Ehkäpä talvella, sitten ens kesäksi.

Tässä suomi100-ruukku, puulaatikossa salkoruusuja, liljoja, kaikkea mahollista.
Sinkkiruukku jossa annansilmä valkoinen. Ja maassa pelargonia.



Summa sumaarum - suutarin lapsilla ei ole kenkiä.

Hyvää loppukesää kaikille ja syksyn odotusta!