pelaguu.blogspot.com

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Terkut kesäisestä Itä-Lapista - Kukkakuulumisia

Aivan luvattoman kauon on mennyt viime postauksesta, mutta tämä kesä on niin kiireistä aikaa, että en ole ainakaan ehkä kahteen viikkoon ehtinyt koneelle istahtaa. Ollaan vähän reissattu auton vaihdon merkeissä, mutta yhtään ei olla ehditty pysähtyä missään minua kiinnostavissa kohteissa, niin niistä ei ole sitten mitään tänne kirjoitettavaakaan. Kesä on niin paljon täynnä kaikkea muutakin mm. heinätöitä. Nyt on ihan pieni hetki aikaa kertoa kuulumisia. Mistä alkaisin purkamaan tätä alku kesää, ehkäpä vaikka kukkien kukinnasta. Kesähän oli meillä vähän myöhässä, joten tulppaanitkin ovat aivan vasta heittäneet kukkimasta. Nyt on hellettä ja ulkotöihin pitäisi lähteä.

Aiempina kahtena viime vuonna tulppaanipenkistäni ei ole noussut yhtään tulppaania. Viime vuonna istutin sinne vain valmista keltaisen ja punaisen sekoitusta ja krookuksia. Krookukset nousivat ja myös punaiset tulput, mutta sieltä nousi myös muita, pinkkejä ja lilojakin, niitä jotka eivät aiempina edellisvuosina eivät nousseet. Luulin kaikkien sipulien hävinneen ja myyrien vieneen, mutta niinpä ne vain sieltä nousivat. Liekkö sitten sellaisia, jotka nousevatkin vasta pari vuoden päästä. :D

Rentukat ovat kukkineet, niistä en ehtinyt saamaan kuvaa, samoin vuorenkilpi, en ehtinyt saada kuvaa ja nyt kukkii keisarinkruunut, niistä saisin ehkä kuvan mutta en ehkä tähän postaukseen. Paljon muuta perennaa ei sitten kukikaan tällä hetkellä, eikä tuskin ole lupeissakaan. Monet uudet perennat ovat niin pieniä alkuja vasta että, eivät oikein ole lähteneet kunnolla kasvaamaan, eivätkä ole kukassa. Sitten kukkii nyt myös metsäkurjenpolvi.

Kaikille näille tulppaaneille en enää tiedä nimiä, kun ovat nousseet vähän myöhässä. Etiketit on tallessa, mutta niistä en saanut selvää mikä mikäkin on.







Kevätkaihonkukka kukki alkukesästä











Tulikellukka kukkii



Ai niin käytiinhän me kattomassa Itä-autojen tullihuutokauppaa nro 2 noin viikko sitten täälä Sallassa, ehkäpä siitä kuulette vielä myöhemmin lisää. Nyt ihanaa kesän jatkoa kaikille! Kunnes sadepäivä yllättää, niin ehtii ehkä taas sitten koneelle. Moikka!

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Vierailulla Kalle Päätalon lapsuudenkodissa Kallioniemellä

Kesä on kiireistä aikaa, aika vain menee eikä huomaa sen menevänkään.. Eikä ole nyt aina muutenkaan ollut intoa tänne kirjoitella, mutta kerronpa teille meijän retkestä Taivalkoskella sijaitsevalle Kalle Päätalon kodille Kallioniemeen jossa hän vietti lapsuutensa. Kävin siellä nyt ekaa kertaa ja käytiin samalla reissulla kun käytiin hakemassa kesäkukkia ja voittamani amppelit Pesiölän puutarhalta. Ja muilla puutarha/taimistoreissulla.

Kallioniemellä ei tuolloin vielä ollut sisätilat auki, mutta pihapiiriin pääsi tutustumaan kun portti ei ollut lukossa. Kalle Päätalon lapsuuenkoti sijaitsee Jokijärven rannalla, Taivalkoskella.

"Kalle Päätalon isä Herman Päätalo osti Kallioniemen runsaan kymmenen hehtaarin palstan vuonna 1922 Eetu Karvoselta ja Juho Koskiselta. Samalla hän osti Mäkelän pihapiirissä olevan Meijerikamariksi kutsutun kaksihuoneisen rakennuksen, purki sen ja uitti Kallioniemeen, jossa se saman tien koottiin entisiin salvoksiinsa. Meijarikamarin nimen se oli saanut tiloissaan lyhyen aikaa toimineesta Jokijärven yhteismeijeristä."
 "Vuonna 1931 Kallioniemeen salvettiin uusi pirtti. Sitä ennen pihapiirin olivat ilmestyneet sauna ja aitta, myös navetta oli uusittu. Uusi pirtti tuli kiinni entisen rakennuksen köökipäähän ja lisäsi huomattavasti väljyyttä Päätalon kattilakunnan asumiseen. Kallioniemessä asuttiin vakituisesti vuoteen 1970 saakka, minkä jälkeen se toimi perikunnan vapaa-ajanasuntona. Vuonna 1986 Taivalkosken kunta osti Kallioniemen tontin rakennuksineen ja museotoiminta alueella alkoi. Vuonna 1991 kunta luovutti paikan Kallioniemi-Säätiön omistukseen."
-http://www.taivalkoski.fi/palvelut/kallioniemi











Rannassa oli Ponttuu. 

Ennen maanteitä ja autoja puutavara kuljettiin sahoille ja merimaihin vesistöjä pitkin.
Jokiosuuksilla puut kulkivat virran voimalla. Järviosuuksilla puut hinattiin lauttoina. Joen alasuulle tehtiin puomipuista eräänlainen aitaus, jonka sisään puutavara laskettiin joesta.
 Puomiaitaus suljettiin ja 
näin syntynyt puutavaralautta kiinnitettiin ponttuun perään.
Ponttuulta vietiin hinausköysi ankkureineen veneellä niin kauas kuin köyttä riitti ja ankkuri laskettiin veteen. Sitten miehet alkoivat pyörittää ponttuun keskellä olevaa vorokkia, jonka ympärille köysi kiertyi ja samallla pontuu ja sen perässä ollut puutavaralautta liikkuivat eteenpäin. Vorokin ympärillä oli aina vain muutamia kierroksia köyttä, sillä yksi miehistä eli siuttari kokosi köyttä ponttuun päälle vyyhdeksi sitä tehen kuin miehet saivat kiskotuksi sitä ponttuulle. Näin köysi saatiin taas sujuvasti veteen veneen lähtiessä viemään sitä ja ankkuria uudelleen köydenmitan päähän.
 Järven alapäässä puut löysättiin lautasta jokisuulle, josta ne päästettiin jokeen vähitellen, ettei joelle päässyt syntymään sumaa. Ponttuulla oli parikymmentä miestä töissä. Kokki keitti heille ruokaa nuotiolla. Ponttuun perässä kulki myös kokin lautta eli kokin kopukka. Siinä oli katos, jonka alla pidettiin ruokatarvikkeita ja työmiesten reppuja.






Sauna rakennus takana Ponttuu




Ilmat näyttää nyt että lämpenevät. Tulppaanit kukkii. Ehkä hieman myöhässä. Ja pian alkaa myös akileija, myös vuorenkilpi kukkii. Teen niistä jossain välissä ehkä sitten oman postauksen, noissa kukinnoissa ei vain tahdo perässä pysyä, tulppaaneissakin osa on vielä nupullaan ja osa jo täydessä kukassa. Kesä on ehkä vähän myöhässä. Mutta kesä todellakin on täällä, vaikka ei niin paahtavan kuumaa ole, mutta sopivat kelit. Vaan hidastaa se vähän heinän kasvua ym. Mutta tälläistä tällä kertaa. Hyvää viikonloppua!

torstai 22. kesäkuuta 2017

Juhannustoivotus!


Hyvää, aurinkoista ja lämmintä keskikesän juhannusjuhlaa kaikille 

Suomi100 hengessä! ;)



♥:llä Pelaguu

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Hossan juhlat - 40. kansallispuiston avajaisissa

Lauantaina vietettiin Suomen Luonnon päivää, teemalla nuku yö ulkona, silloin avattiin myös Suomen 100 vuotis juhlavuoden kunniaksi Suomen 40. kansallispuisto. Se avattiin Hossaan. Hossa sijaitsee n. 70 km Kuusamosta etelään päin. Juhlapuhujana oli mm. ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen ja Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö. Sauli Niinistö leikkasi nauhan yhdessä Rouva Jenni Haukion kanssa. Avajaiset näkyivät myös Ylen kanavilta. Ja me katsoimme nauhan leikkausta ja puheita ihan paikan päällä.

Sää oli hieman epävakainen, mutta välissä aurinkokin pilkahti. Iltapäiväksi olikin luvannut sitten sadetta, mutta me lähdettiin heti juhlaseremonian jälkeen pois. Joka sitten jälkeenpäin harmitti.
Olimme nousseet on kukonlaulun aikaan ylös, koska lukemissani ohjeissa sanottiin, että paikalle kannattaa tulla hyvissä ajoin ja siellä oli jo aamupäivällä minua kiinnostavaa ohjelmaa, tosin kaikkiin ei sitten ehditty ja ohjelmissa oli päällekäisyyksiä ja ne sijaitsivat toisistaan kaukana. No me olimme hyvissä ajoin paikalla, niin saatin vielä ihan hyvä parkkipaikka, ei ollut pitkä matka kävellä kuitenkaan, minulle kun sattui jalkaan numeroa liian pienet kengät, niin niissä oli sitten vaikea kävellä, eikä se kävely sitten juurikaan huvittanut. Tapahtumapäivänä paikalla kävi arviolta n. 5000 henkeä.

Portilla meille jaettiin Hossan avajaiset ohjelmalehtinen ja Suomi 100 karkkia. Siitä jalkauduimme sitten katsomaan vähän joka puolelle mitä kaikkea alueella näkyy. Koskaan aiemmin emme olleet käyneet Hossassa ja nytkin jäi vielä paljon nähtävää luonnon puolesta, koska nyt lähinnä katselimme ja kuljimme ohjelmalistan mukaan. Ensin katselimme tapahtumatorin antia. Luontokeskuksen parkkipaikalle oli päivän ajaksi rakennettu tori, joissa oli kojuja myymässä ja esittelemässä juttuja ja lava, jossa päivän mittaan oli eri esiintyjiä. Sitten suuntasimmekin jo lähelle Seipiniemeä, Nurmiselälle, sillä siellä alkaisi kohta tukkilaisnäytös. Seipiniemelle oli n. 1km kävely luontokeskukselta. Matkan varrella näimme performanssi esityksen Sulava Kekkonen. Sulava Kekkonen oli veistetty edellispäivänä lumesta, nyt sen annettiin sulaa päivän aikana pois. Ja siihen sulamiseen liittyi neljän jääkarhun performanssi esitys, me näimme kohdan jossa he leikkasivat juhlallisesti nauhan punaisella matolla. Itseäni jääkarhut suorastaan vistottivat, ja pelottivat, en vain pitänyt siitä, joten jatkoimme matkaa. Sulava Kekkonen oli Öllörin rannalla. Öllöristä oli kuulemma aivan äskettäin vasta jäät sulaneet.

Matkalla metsässä ja ihmisten seassa kulki menninkäisiä ja peikkoja ja hekin pitivät kokoajan jotain liikkuvaa näytöstä yllä. Perille saavuttuamme Seipiniemeen, Nurmiselälle, katsoimme tukkilaisnäytöksen ja tukkilaisnäytöksen jälkeen palasimme luontokeskukselle. Puolivälissä matkaa oli metsäisen juhlalounaan tarjoilua. Minä olen niin hidas syömään, joten jätin nyt välistä, mieheni söi poronlihalla höystettyä hernekeittoa, juhlalounaana oli siis hernekeittoa kasvisvaihtoehdolla tai poronlihalla. Minulla oli jo muutenkin hoppu pian alkavaan juhlaseremoniaan, niin jätin senkin vuoksi väliin, kun arvelin etten ehdi syödä sitä kuitenkaan. Mutta aika pian ja lopulta hyvissä ajoin olimme Huosilammen rannalla, jossa juhlaseremonia pidettiin. Juhlaseremonian juonsi Mikko "Peltsi" Peltola. Juhlaseremonian jälkeen lähdimmekin sitten pois. Meillä oli vielä asioita Kuusamossa ja olimme nousseet jo tosi aikaisin ylös, niin halusin jo lähteä pois, tai se oli meidän alkuperäinen suunnitelma, koska iltapäivällä juhlaseremonian jälkeen ei ollut enää mitään kiinnostavaa ohjelmaa. Muutama ohjelma jäi sitten kuitenkin näkemättä, kun tuli lähdettyä niin aikaisin pois. Mutta olisi vain pitänyt itse osata vähän suunnitella ja jaotella päivää, että olisi nähnyt kaikkia haluamansa ohjelmanumerot, sillä aamupäivällä oli joissakin ohjelmissa päällekäisyyksiä ja jotakin piti sitten valita, niin toinen jäi näkemättä. Mutta iltapäivällä oli sitten esim. tukkilaisnäytös uusintana, niin sitä olisi voinut käydä silloin katsomassa niin sitten olisi nähnyt kalankäsittelynäytöksen. Meiltä jäi myös näkemättä metsään sijoitettua taidetta. Minulla oli harmillisesti pienet kengät, niin en jaksanut kävellä pitkästi ja ohjelmanumerojen mukaan yritti edetä, että ehtii juhlaseremoniaan, niin ne jäi nyt näkemättä. Ne oli kai sitten toisella puolella, kun siellä meni lammin ympäri reitti, niin sitä emme kiertäneet kuin vain toiselta puolelta. Monet olivat päässeet tapamaan Presidentti Sauli Niinistöä ja Rouva Jenni Haukiota ja he olivat käyneet syömässä myös hernekeittoa ja siellä tavanneet ihmisiä, mutta me emme siitä ohjelmasta tienneet, niin emme tavanneet heitä, kun lähdimme pois. Ajattelin että hekin varmaan lähtevät pois, mutta oli hienoa, että he vielä jalkautuivat niin sanotusti kansan pariin. Ja oli ihan ihailtavaa nähdä Rouva Jenni Haukion ja Tasavallan Presidentin pukeutuminen. Etukäteisohjeissa kehotettiin pukeutumaan retkeilyvaatteisiin. Pukeutuminen oli monen kirjavaa, retkeilyvaatteista ihan perus kaupunkivaatetukseen. Olipa mukavaa nähdä, että kotelomekon kanssa voi pukea mustat housut ja vaelluskenkän näköiset lenkkarit, kuten Rouva Jenni Haukiolla mielestäni oli.




Mittaa toisistaan! Meijän Roosa ja rajavartioston saksanpaimenkoira.
Pysähdyimme katsomaan alussa myös Rajavartioston koirien tottelevaisuusnäytöstä. He olivat myös esittelemässä kalustoaan, ja paljon muuta nähtävää oli.
Rajavartioston koira ei välittänyt mitään, kun meijän koira ei jättänyt
kenellekään epäselväksi haukkumisellaan, kun huomasi rajavartioston koiran, että tulehan tänne niin katsotaan kumpi on kovempi.



Öllöri. Hossassa on paljon kirkasvetisiä lampia ja järviä.



Vaara-kollektiivin Sulava Kekkonen performanssi esitys
ja lumiveistos




Papinpetäjällä ikiaikaisella kohtaamispaikalla
tarinointia



Nurmiselkä. Tukkilaisten tarvikkeita.




Nurmiselällä ihmisiä.



Harjoittelua näytöstä varten.



Tukkilaisten näytös alkaa.
Tarkoituksena on toisella mennä niin että molemmat miehet ovat
yhdellä puulla.





Sitten on tarkoituksena sysätä toinen pois tukin päältä.
Kumpi voittaa?



Kun kepit kädessä ei ala tapahtua, heitetään ne pois.



Ja sitten toinen jo tipahtaa järveen.



Suuntaamme takaisin luontokeskukselle. Öllöri taustalla.



Kevään arvontapostauksessa kerroinkin että Pohjois-Suomessa on paliskuntia
ja nämä alkavat olla niitä eteläisimpiä paliskuntia. Hossa sijoittuu Hossa-Irnin paliskunnan alueelle.
Hossa-Irni oli esittelemässä toimintaansa.




Huutajat esiintyy avajaisseremoniassa Huosilammen rannalla. 

Tässä kohtaa voin ehkä mainita siitä, että siitä voidaan olla monta mieltä
että kuuluuko tälläinen äänekäs ja ihmisyleisö paljon keräävä tapahtuma luontoon.
Toki on monia muitakin asioita mitkä eivät ehkä kuuluko ne luontoon ja
luonnon rauhaa rikkomaan. Tämä oli kuitenkin ainutkertainen tapahtuma ja
toista samanlaista ei varmasti tule. Itselläni ei henkilökohtaisesti ole
tähän mielipidettä. Siitä en kuitenkaan ole varma, että kuuluvatko Huutajat
metsäluonnon rauhaan, mutta ehkä me sen kerran sallimme, kun on niin 
monia muitakin asioita mitkä ei ehkä kuuluisi luontoon.



Tasavallan Presidentti pitämässä juhlapuhetta.



Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö ja Rouva Jenni Haukio nauhan leikkauksen jälkeen.



Jouhikolla soitetaan Finlandia -hymni.



Tässä vielä kartta tapahtuma-alueesta. 
Ruskin kohdassa oli avajaisseremonia.


Hienot juhlat oli! Ja vaikka ajattelisi, että kun on n. 5000 henkeä paikalla niin olisi tunkosta. Mutta koska Hossan alue on laaja ja tapahtumat oli levitetty ympäri Hossan kansallispuiston lähialuetta niin ihmiset olivat jalkautuneet moniin eri pisteisiin ja oli ihan väljää liikkua. Avajaisseremoniassa oli sitten paljon ihmisiä.